Tänään käänsin taustapeiliä ja näin muukalaisen, muukalaisen joka on ilmeisesti istunut kyydissä jo hyvän tovin. Välillä se on istunut ikkunapaikalla hiljaa, välillä ehkä huudellut hävyttömyyksiä takapenkiltä. Viimeaikoina se on jopa kuiskinut ajo-ohjeita korvaan. Välillä olen ohjannut muukalaisen ohjeiden mukaan, välillä vääntänyt stereoita lujemmalle ja päättänyt että kuskin penkiltä tässä nyt kuitenkin ohjastetaan. Tänään kuitenkin käänsin taustapeiliä ja näin muukalaisen!

Siinä se sitten oli, oma kuvani antamassa itselleni ohjeita, muukalainen mutta kuitenkin hyvin tuttu, ehkä jopa rakas.

Olen jo pitkään ihmetellyt ainaisia riitojamme rouvan kanssa, milloin mistäkin pienestä, mitättömästä asiasta. Välillä, oikeastaan useimmiten, tuntuu että vastapuoli yrittää viimeiseen saakka haastaa riitaa ja tehdä kärpäsestä härkäsen. Joskus huomaan kyllä itsekin omalla käytökselläni lietsovan sotaa, varsinkin kun huomaan vaimon keräävän kierroksia jostain asiasta, lisään yleensä vettä myllyyn, ihan vaan koska voin. Tiedän sen olevan raukkamaista ja väärin, mutta harvemmin tunnen mitään, korkeintaan hetkellistä tyydytystä voitosta (lasken nämä yleensä voitoksi, sillä kun vastapelurilla on hetken aikaa kierrokset hakanneet rajoitinta vasten, siirtyy yleensä sen jälkeen toiseen huoneeseen tai ulos jotta tilanne rauhoittuu). Itsehän voin rumankin riidan päätyttyä jo parin minuutin päästä mennä juttelemaan arkipäiväisiä asioita.

Tänään sitten jostain mieleeni juolahti, että olisiko vika sittenkin minussa. Varsinkin kun kotona on jo muutamaan kertaan nostettu avioeromahdollisuus pöydälle ja kommentoitu että omalla käytökselläni ehkä yritän vaimoani moiseen ajaa. Rehellisyyden nimissä, en ole moista huomannut, en eroa halua, mutta taas rehellisiä jos ollaan, ei minulla kyseistä tapahtumaa vastaankaan välttämättä mitään olisi, korkeintaan mukavuudenhaluisena ihmisenä käytännönjärjestelyt ei kiinnosta tuon taivaallista.

Jostain syystä sain päähäni kirjoitella Googleen maagiset sanat "narsistinen persoonallisuushäiriö", ensin luin muutaman artikkelin, koskaan en oikeastaan ole edes jaksanut paneutua tähän muotisanaan "narsismi", joten en edes oikein tiennyt, mitä se tarkoittaa. Näiden artikkeleiden jälkeen löysin jokusen testin tehtäväksi. Oli muuten vaikea etsiä testiä, joka oli itseään epäilevälle tehty. Suurin osa oli naistenlehtien tai naisille suunnattujen nettijulkaisuiden vaaleanpunaisiksi koristelluilta sivuilta löytyviä "Olenko parisuhteessa narsistin kanssa" -keittiöpsykologiatestejä.

Tein jokusen testin ja jokainen testi väitti, että minulla on 60-90% varmuudella jonkinasteinen narsistinen persoonallisuushäiriö. Tässä kohtaa siis pyyhkäsin sen taustapeilin hihallani puhtaaksi ja näin melko varmasti, että kuka siellä niitä ohjeita antaa. Ja tässä kohtaa tuli todella huono olo, jouduin oikeasti tekemään töitä, ettei koko vatsalaukku tyhjentynyt siihen paikkaan, samaa kautta, mitä se oli täyttynytkin. Ja eihän nämä testit tietenkään korvaa ammattilaisen lausuntoa, mutta eivät nämä kuitenkaan olleet mitään Facebookin "Mikä on supersankarivoimaeläinhellittelynimesi horoskooppi?" -skeidaa.

Tässä sitä sitten on oltu tämän ajatuksen kanssa nyt noin 9h, hieman on sulateltavaa, mutta toivottavasti on hyvä merkki että itse tiedostan tilanteen. En todellakaan halua tätä, mutta sillä kädellä on pelattava, mikä on aikanaan jaettu ja tässä pelissä vain todelliset luuserit kippaavat.