Nyt se on yö nukuttu ja maisteltu tätä viimeisintä havaintoa. Olen päättänyt alkaa seurata omaa käyttäytymistäni muiden ihmisten seurassa, yrittää olla kiinnostunut muidenkin tekemisistä ja sanomisista, eikä vain minäminäminä.

Tätä ehkä helpottaa viikonloppuna edessä olevat illanistujaiset kaveriporukalla, itse vielä olen autolla liikenteessä. Joskin olen huomannut, että pienessä siivussa osaan ehkä olla kuten muut, laskelmoimatta, yrittämättä päästä kanssajuhlijoiden päähän sisälle. Tai sitten en, olenko autopilotilla niissä tilanteissa?

Jokatapauksessa nyt otan härkää sarvista ja yritän lukea itseäni, kuten luen yleensä muita ihmisiä.

Siitä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen, eli tuohon ihmisten lukemiseen.

Osaan kohtalaisen hyvin lukea ihmisiä, varsinkin niitä jotka päästän lähelle. Jos joku minulle läheinen, perheen ulkopuolinen, avautuu omasta elämästään, ei ole ollut yksi eikä kaksi kertaa kun olen jo päätellyt saman asian mahdollisesti jo paljonkin aikaisemmin. Näiden ihmisten kanssa osaan kuitenkin yleensä olla rento, oma itseni, lasken jopa oman suojaukseni. Osaan olla jopa huolissani toisen puolesta, ehkä. Onko se aitoa huolta, vai laskenko oman suojaukseni, jotta vastapeluri laskisi omansa? Tunnenko oikeasti jotain, vai käyttäydynkö opittujen mallejen mukaan? Mietinkö alitajuisesti kokoajan, että mitenkä kenestäkin voi hyötyä?

Minulla on muutama kaveri, joihin pidän yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti, vailla taka-ajatuksia, taas ehkä. Lukuisia kavereita on, joihin pidän yhteyttä kun tarvitsen heitä jonkun päämäärän saavuttamiseen. Joskus mieleen juolahtaa ajatus, että pitäisikö näihin "hyöty-ystäviin" pitää yhteyttä muutenkin, juolahtaa sieltä mielestä kyllä yhtä nopeasti pois kuin sinne tulikin.

Eilen näitä pohdin ja tajusin, että miksi en lähestulkoon siedä yhden ystäväni seuraa, kuin rajallisesti. Voisiko syynä olla ko. henkilön pakkomielteinen käytös normaalissa arjessa? Jotkut asiat on hoidettava, niin kuin ne on aina hoidettu, tämän miehen päätä ei käännetä. Olen kohdannut kirjan, jonka takakansitekstiä en oikein ymmärrä ja sisäsivuille on turha edes yrittää. En osaa lukea tätä kaveria ja sitä kautta en myöskään pysty manipuloimaan häntä.

Minusta tuntuu myös helpommalta jutella tuttujen kanssa erinäisten viestivälineiden kautta, Facebook, IRC, Whatsapp jne. Johtuuko se siitä, että pelkkää mustavalkosita tekstiä tulkitessa voi keskittyä itse asiaan, ei tarvitse välittää toisen kehonkielestä, äänenpainosta yms. merkeistä.

Noh, se oli taas semmoinen avautuminen, tällä taas kohti uutta päivää. Täältä tähän.